Rajaton valta

Viktor Frankl pohtii kirjassaan "Ihmisyyden rajalla" mikä sai jotkut ihmiset selviytymään keskitysleirin oloissa paremmin kuin toiset. Hän päätyi tulokseen, että ratkaisevaa oli pystyikö ihminen löytämään tarkoituksen elämälleen. Näiden kokemusten pohjalta Frankl kehitti uuden psykologisen ja psykiatrisen ajattelun teorian: logoterapian. Sen keskeisiä ajatuksia ovat elämälle motivaation löytämisen tärkeys sekä ihmisen luovuttamaton, perimmäinen valinnanvapaus kaikissa olosuhteissa: vapaus valita oma suhteutumisensa olosuhteisiin.

Se on itsensä etsimisen ja löytämisen kannalta merkittävä teos myös minulle. Kirja opetti minut käsittämään, että kullakin on elämäänsä koskien viimeinen sana sanottavana sekä sen myötä vastuu ja vallasta suurin. Vaikka natsit olivat keskitysleireillä vieneet juutalaisilta käytännössä kaiken, kaikkien kasvoilta he eivät pystyneet viemään hymyä vankien astuessa kaasukammioon ja omaan kuolemaansa. Merkittävää elämänlangasta kiinni pitämisen suhteen oli myös syy, miksi halusi elää. Usein se oli toivo ja leirin ulkopuolella mahdollisesti elossa oleva puoliso, lapset, ehkä vanhemmat, joskus työkin tai muu tehtävä. Viktor Franklinilla se oli tarve kirjoittaa ja kertoa maailmalle keskitysleirien kokemuksista.

Vaikka minun ei ole tarvinnut mennä kaasukammioon natsien antama pyyhe käsivarsilla, tiedän elämäntarkoituksen merkityksen. Kun olin Meilahden sairaalavuoteella sydänkohtauksesta ja -leikkauksesta selvinneenä, elossa minut piti rakkaus. Ilman sitä olin valmis kuolemaan. Elämäni jatkamisen ainut tarkoitus, jonka siinä hetkessä löysin, oli rakkaus vaimooni ja hänen minuun.

Olin myös työnarkomaani monesta syystä, jotka eivät olleet niin yleviä kuin ehkä ulospäin joskus näytti. Ehkä sellainen oli kuitenkin halu auttaa ja kulkea rinnalla, vaikka en ketään voinutkaan muuttaa, vaan antaa vain joitakin uusia rouheita elämään tai sen etsintään. Kun jäin eläkkeelle, koin itseni täysin tarpeettomaksi ja hyödyttömäksi ilman elämisen oikeutta. On ollut pitkä matka löytää elämän tarkoitus tai edes oikeus, vaikkei polullani olisi edes koppakuoriasta käännettäksi takaisin jaloilleen.

En myöskään tiedä miksi haluan olla kai aina heikomman tai alakynnessä olevan puolella. Riippumatta kuka tai mikä hän tai se on. Kun katson luonto-ohjelmasta gepardin, karjaeläimen tai alligaattorin sekä kuristajakäärmeen taistelua elämästä ja kuolemasta, sympatiani on poikkeuksetta sen puolella, joka on joutumassa syödyksi.

On hieno asia, että halutessaan voi ja osaa käyttää viimeistä valtaa itseään koskevissa asioissa. Mutta muitakin vallankäyttäjiä ja -muotoja on, kuten olemme joutuneet huomaamaan Ukrainan ja monesta muustakin sodasta. Silloin ei ole arvoa lasten, vanhusten, ei naisten eikä miesten elämillä ja tuntuukin, että usein diktaattorin, tällä kertaa Putinin, tarkoitus on hävittää koko veljeskansa.

Eilen ostin uuden kirjan, nimeltään "Rajaton valta", yli 700 sivuisen järkäleen, joka ei e-kirjana paljon paina. Se kertoo viime ja tämän vuosisadan diktaattoreista, jotka käyttävät valtaansa itsensä lisäksi myös muihin. Ehkä hyvä kysymys onkin miksi sen sallimme tai peräti haluamme, sillä muitakin syitä kuin pelko on. Sen Hitlerkin teoillaan osoitti.