Kerran Suomen korkeimman vuoren laaksossa, erämaakämpällä yöpyessäni kiipesin aamulla ylös. Hyvällä kelillä ja pitkätelaisella Lynxillä Haltin valloitus kesti puolitoista minuuttia. Katsoin Norjan puolella olevaa, hieman korkeampaa huippua, laitoin nimen vihkoon ja tulin alas. Taatusti luvaton juttu koko kelkalla ajo tunturilla.
Rajavartijat olivat seuranneet jälkiämme yli 100 kilometriä merkiten jokaisen tolpan miltä puolen mikäkin moottorikelkka oli pyykin kiertänyt. Kiinni ottivat meidät Kilpisjärven hotellista. Lain rikkomisesta vastasimme myöhemmin oikeudessa toistuvina ja luvattomina rajan ylityksinä tai loukkauksina. Sakkoja saimme roppakaupalla kaikki.
Aina en ollut luvatta kelkan kanssa ulkomailla. Yhdelle reissulle olivat Norjan matkailuviranomaiset kutsuneet muutaman kelkkailijan Suomesta. Hannu ja minä kuuluimme niihin. Ajoimme yli Ruotsin ja Norjan tuntureiden Jäämerelle avataksemme vanhan maitoreitin.
Paavon kanssa sen sijaan laskettelimme villeinä ja vapaina Kilpisjärveltä alas, pitkin väylän vartta eli Muoniojokea. Ja taas kerran oltiin yösijaa vailla, johon itselläni oli idea. Muistissa oli televisiostakin tuttu Ohvimies. Joka mainosti Off-hyttysmyrkkyä: "Elä sie etelänmies huijo, vaan laita Ohvia." Perin juurin keskustalaisen aatteen mies.
Paavolle sanoin, että hänen luokseen ollaan taatusti tervetulleita, mutta tuliaisena pitäisi olla pari pulloa Koskenkorvaa. Ne Paavo hankki ja kelkkailtiin miehen luokse. Luukkosen esittelin sanomalla, että toin Suomen suurimman kunnan valtuuston demaripuheenjohtajan puhumaan kanssasi politiikkaa.
Valtakunnan asioiden järjestykseen laittaminen kesti miehiltä pitkälle aamuyön tunneille. Kun seuraavana päivänä jatkettiin matkaa alas pitkin joen jäätä ja kohti Muonioita, tuli Ohvimies rannalle saakka kädestä pitäen kiittämään. Että koskaan en ole saanut puhua näin paljon politiikkaa. Tervetuloa takaisin milloin tahansa. Nyt on hänkin väljemmillä väylillä siellä jossakin.
Paavon kanssa sen sijaan laskettelimme villeinä ja vapaina Kilpisjärveltä alas, pitkin väylän vartta eli Muoniojokea. Ja taas kerran oltiin yösijaa vailla, johon itselläni oli idea. Muistissa oli televisiostakin tuttu Ohvimies. Joka mainosti Off-hyttysmyrkkyä: "Elä sie etelänmies huijo, vaan laita Ohvia." Perin juurin keskustalaisen aatteen mies.
Paavolle sanoin, että hänen luokseen ollaan taatusti tervetulleita, mutta tuliaisena pitäisi olla pari pulloa Koskenkorvaa. Ne Paavo hankki ja kelkkailtiin miehen luokse. Luukkosen esittelin sanomalla, että toin Suomen suurimman kunnan valtuuston demaripuheenjohtajan puhumaan kanssasi politiikkaa.
Valtakunnan asioiden järjestykseen laittaminen kesti miehiltä pitkälle aamuyön tunneille. Kun seuraavana päivänä jatkettiin matkaa alas pitkin joen jäätä ja kohti Muonioita, tuli Ohvimies rannalle saakka kädestä pitäen kiittämään. Että koskaan en ole saanut puhua näin paljon politiikkaa. Tervetuloa takaisin milloin tahansa. Nyt on hänkin väljemmillä väylillä siellä jossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti