Jokilaakso ja sähkölinja

Eilen kirjoitin olevani ehkä valtakunnan ainut, tyytyväinen Carunan sähkönsiirtomakujen maksaja. Siksi, että se on antanut luvan käyttää linjanalustaa mieleisellä tavalla.

Mitä sitten sen alla on? Puolet on alati uusiutuvaa pajukkoa ja vettä. Sen lisäksi on Muistojen merikontit, joissa on omaa ja muilta jäänyttä tavaraa sadan vuoden ajalta. Kun menen etsimään sieltä, Omia polkuja kulkevien kaupasta jotain, kuluu aikaa muistojen parissa usein puoli päivää.

Sitten linjalla on pari, kuution kasvilaatikkoa, kasvihuone ja automaattisen kastelujärjestelmän vesisäiliö sekä auto kuten kuuautokin(traktori) konttien välissä olevassa katoksessa. Peräkärryjäkin on kaksin kappalein. Ja mahtuupa johtojen alle Matkakotimmekin.

Pienessä kontissa, pienen verstaan kupeessa on osa kompostointoivaa järjestelmää. Meillä, osaomistuskoira Niilolla ja minulla on kolme biokäymälää. Kaikki erilaisia, joista Niilo ei käytä yhtäkään. Vaan hän suosii vallan metsäwc:tä. Kuten minäkin juoksevilla tarpeillani.

Kuvassa yksi kolmesta, olemukseltaan varsinainen puucee, jota kutsun Huvimajaksi. Mutta toisin kuin kuninkaat, tässä huoneessa ei kukaan ole yksin. Vaan seurana on köyhä pariskunta koiransa, taskumattinsa ja kerjäävän kätensä kanssa.