Tarinan muovipussin tai -kassin alku on Norjan tai muun meren pohjassa olevassa öljyssä. Joka pumpataan oljynporauslautan kautta säiliölaivaan. Josta se jatkuu monien vaiheiden jälkeen vaikkapa Porvoon öljyjalostamolle.
Siellä lienee öljylle montakin polkua, mutta tarinan muovipussilla vain yksi. Sillä Porvoossa öljystä tehdään myös muovirakeita. Tehdas taisi aikoinaan olla Ekokem. Joka tapauksessa valmiin muovirakeen taival jatkuu 25 kg:n säkissä kuorma-autolla tai junalla muovitehtaalle.
Ennen esimerkiksi Hyrylään Kalvotuotteen ja sittemmin Tampellan tehtaalle. Josta muovirakeet sulatetaan ja niistä tehdään muovikalvoa.
Joka jatkaa kulkuaan toiselle tehtaalle, jossa siihen painetaan painokoneella teksti. Esimerkiksi Pidä Suomi siistinä tai 7eleven. Sitten painettu, ehkä 100 kilon kalvorulla matkaa kolmannelle tehtalle. Siellä siitä tehdään muovipusseja tai - kasseja.
Joten pussi voi matkata myös pallon toiselle puolelle. Tänne lähes 10 000 kilometrin päässä olevaan meidänkin kotikioskiin Thaimaan Pattayalla. Siihen väliin tosin mahtuu melkoinen taival autolla, junalla ja laivalla. Ja eräskin mies- tai naistyövaihe.
Mutta viimein pussi on täällä, johon 7elevinin aina ystävällinen kassa pakkaa leivän, joka sekin on erikseen pakattu muoviin.
Sieltä muovi saattaa matkata niin sanotun loppukäyttäjän matkassa 100 metrin matkan päätyen käytön jälkeen sekajäteastiaan.
Josta se voi matkata suurille kaatopaikoille tai sitten päätyä vaikka kadulle. Ja huuhtoutua ensimmäisen kunnon sateen mukana mereen.
Ja siellä viimein kalan vatsaan. Ja jos Ahti suo antejaan, päätyy kala saman loppukäyttäjän ruokapöytään mikromuoveineen. Ja sieltä ihmisen vatsaan lyhentämään syöjän sekä maapallon elinikää.
Tyhmä kun olen, en ymmärrä mitä tarkoittaa ihmisen viisaus. Vain sadan metrin ja täysin turhan käytön vuoksi tällainen vaiva, työmäärä ja energian tuhlaus. Mutta sen ymmärrän, että tässä oli vain tuokio muovituotteen elämästä. Muovi nimittäin on ja "elää" tuhansia vuosia muodossa tai toisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti