Taksi

jormas: Päivis on kirjoittanut parikin mukavaa blogia uudesta "harrastuksestaan" leppoistamispäiviensä ratoksi. Samasta aiheesta kirjoitan minäkin. sillä taksirengin osa on ollut aikoinaan osaa omaakin elämääni. Päivin sekä öin.

Sitä en muista, kuinka taksi-isäntäni minut hommaan värväsi. Sen sen sijaan muistan oikein hyvin, että pidin työstä paljon. Kunnes viina tai oikeammin sen hallitsematon käyttö pilasi tämänkin. Mutta kaikki tämä on ollut "my way", jota en ole katunut koskaan. Ainoastaan englanninkielen taidon puute on rajoittanut rönsyilevää mieltäni. Sitäkin opiskelen nyt sangen persoonallisella tavalla, josta kerron joskus.

Taksiauto, jota ajoin oli niin sanottu pitkä-Mersu, joka toi mukanaan oman mausteensa. Oli kolme penkkiriviä ja muun muassa sen myötä paljon niin sanottuja orkkakeikkoja, joiden ansiosta moni populäärimusiikin taitaja tuli minulle kovastikin tutuksi. Aina Irwinistä lähtien. Kertakaikkiaan oiva mies ja pesunkestävä renttu, kuten minäkin omalla sektorillani.

Aikanani Hyrylän taksissa ei ollut kaikissa autoissa Ulaa, vaan se oli vain taksikopin seinällä. Jota kuunneltiin ja odotettiin keikkoja. Hyrylän taksit eivät saaneet esimerkiksi mennä Vantaa-Helsinki lentoasemalle, jota päivis tällä hetkellä pitää pääpäivystyspaikkannaan. Kun Hyrylän kopin seinältä kuulimme, että "Kakkosella asiakkaita", yksi sun toinen kuski lähti vihellen, että täytyy käydä kahvilla. Ja vartin päästä olimme kaikki lentokentällä nappaamassa kyytejä Vantaan taksin apajilta.

Paras tai ikimuistoisin keikka taisi olla Rautatieasemalta Rovaniemelle, kun otin niin sanotun käsipystyn. Takapenkille kapusi aikuisen ikäinen miehenköriläs selkäreppuineen ja sanoi, että Rovaniemelle. Olin vihreä ja pääni oli täynnä ajatuksia, että miten kysyisin, että onkohan rahaa, etten menettäisi kyytiä. Mäkelänkadulla olimme silloisen Sofialehdon unioinin kohdalla, kun ukko urahti takapenkiltä: "Tiedän mitä ajattelet, katso tuonne". Ja heitti reppunsa viereeni. Minä kurkkasin sinne, joka oli täynnä seteleitä. Ja minä ajoin  hyvillä mielin pohjoiseen, ukon nukkuessa välillä. Juuri sanaakaan ei vaihdettu.

Mukava työ osaltani loppui siihen, kun yövuoron päätteeksi koppasin kyytiin mukavan ihmisen, jonka kanssa menin kotiini. Ja join hetken huumassa Koskenkorvapulloisen sekä nukuin rokuliin seuraavan aamun sekä iltapäivän koulukyydit.  Ja isäntä sanoi, että kuulepas Soini, sinun panostasi ei Hyrylän taksissa enää kaivata.