Tasan 13 vuotta olimme esittelemässä Hyvinkään asuntomessulla Päiviksen kanssa loppuelämämme kodiksi suunnittelemamme ja rakennuttamme Merikonttikodin, joka sai nimen Duokoti. Kaksi kun meitä oli, osaomistuskoira Niilon lisäksi siis. Yhtenä visioita oli liikutella ja esitellä sitä ja meitä vähintään ympäri Suomea merikonttien uusiokäytöstä sekä uudesta miniasuntomuodosta. Sillä yhtäaikaisesti teimme myös yhdestä kontinsa puolet pienemmän, 25-neliöisen pikkukodin.
Vaan toisin kävi, sillä olin luopunut operatiivisen Sininauhasäätiön johtamisesta, kuten Päivikäskin vaihtoehtoisesta Sovinto ry:n koulusta sekä oppimisen muodosta teollisuushalleineen. Sen piti ottaa tulevaisuudessa merikonttikotien rakentaminen ohjelmaansa. Mutta valmista tuli vain minikodista Järvenpään Mestariasunnoille ja puolet suuremmasta Duokodista Tuusulan Jokilaaksoon. Jonka avioeromme muutti Sinkkukodiksi, sillä olen jo vuosia ollut ainut ihminen sillä kotiosoitteella. Tosin nykyisen se on myös Morakotin Suomikoti hänen ollessa maassa.
Elän siis paljon yksin ja välillä yksinäisenäkin Konttikodissani Jokilaaksossa rehevän luonnon keskellä eläimet ja kasvit seuranani. Niistä moni on kantavakeä, osa hyväksyttyjä maahanmuuttajia ja osa lainsuojattomia maahantunkeutujia lupiineineen, karhunkiertoineen sekä minkkeineen ja supikoirineen, suojelen luontoa ja kaikkea elävää omalla, omituisella tavallani.
Jo vuosi, kaksi sitten ajattelin Elämän tähden omistaman alueen saatua virallisen Jokilaakson luonnonsuojelualueen statuksen, että olen päässyt vanhemmiltani saadun perinnön ja kotini kanssa ympäräristöineen sinne minne pyrkinytkin. Mutkiakin on matkassa ollut, sillä Jokilaaksossa oli myös 2-3 rakennuslupaa, joita en käyttänyt enkä myynyt. Kun poikanikaan vaimoineen ei alueelle rakentanut, tein Jokilaaksosta noin 8 hehtaarin, hieman toisenlaisen luonnonsuojelualueen, jossa kaikki eläimet ja kasvit saavat elää. Se onkin kaikkien eläinten ja kasvien eräälainen turvasatama, kotini alla elävine metsähiirineen. Jotka eivät näytä olevaan moksiskaan niille tarkoitetusta, jyrsijöiden ultraäänikarkoittimesta.Mutta Jokilaakso on myös turvasatama elämän päättymisen jälkeen, sillä pihan Purolammen toisella puolella on Rabbit Islandin pieni saari, missä on eläinten lähtölaiturit tuonpuoleiseen. Tänä kesänä teimme Muistelulehtoon kunnon sillan Maljapuron yli. Se on omalla laillaan kaatuneine puineen hyvin kaunis ja erityinen paikka. Se on myös kirkkoni tai Herrani temppeli, jossa käyn hiljentymässä lähes päivittäin.
Tänä kesänä on kaadettu kolme rakennuksia uhannutta koivua ja viikolla kunnostimme tai oikeastaan teimme putkimies Hannun kanssa Sinkkukotiin uuden luiskan vanhaan rautarunkoon, jonka suunnan käänsimme seniorikotimme tullessa Hyvinkäältä Soiniityntien ainoaksi asunnoksi sillan toiselle puolen. Selkänikin on nykyisin vihoitellut siihen malliin, joten voipi olla, että joudun vielä luopumaan portaiden käytöstä sekä parvisängystä ja kuljen itsekin luiskaa rollaattorilla tai pyörätuolilla.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti