2. luukku – Joulupukin kirkon matkassa

Tämänkertaisen kalenteriluukun sisältöön pyysin apua virtuaaliselta blogiarkistoni vartija Geminiltä alias G-minältä. Kysymällä muun muassa mikä on Helsingin tuomiokirkon historia ja alkuperäinen nimi?

Helsingin tuomiokirkon alkuperäinen nimi oli Nikolainkirkko (ruots. Nikolajkyrkan). Kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1852, ja se sai nimensä Venäjän keisari Nikolai I:n ja Pyhän Nikolauksen mukaan. Entisen Nikolainkirkon ja Suurkirkon historia on kiehtova ja kytkeytyy vahvasti Helsingin syntyyn Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunkina. Kirkko on keskeinen osa arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelemaa Helsingin empirekeskustaa, joka luotiin sen jälkeen, kun Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki vuonna 1812. Engel halusi kirkosta symmetrisen, kreikkalaista temppeliä muistuttavan rakennuksen ilman suuria ulkokoristeita.

Peruskivi laskettiin vuonna 1830 ja rakennustyöt kestivät yli 20 vuotta. Engelin kuoltua vuonna 1840 työtä jatkoi arkkitehti Ernst Bernhard Lohrmann. Hän teki merkittäviä muutoksia alkuperäissuunnitelmiin Venäjän keisarin määräyksestä laittaen muun muassa kirkon kulmiin neljä pientä kulmatornia symmetrian lisäämiseksi. Hän suunnitteli kirkon katolle myös kahdentoista apostolin sinkkiveistokset, jotka ovat yksi maailman suurimmista yhtenäisistä sinkkiveistoskokoelmista. Engel itse olisi todennäköisesti vastustanut patsaita.

Eilisillan livekuvan kaappaus Joulupukin kirkosta
10 000 kilometrin päästä. 

Nykyään Helsingin tuomiokirkko on eräs Suomen merkittävimmistä ja vierailluimmista nähtävyyksistä. Se on aktiivinen jumalanpalvelus- ja konserttikirkko, jossa järjestetään myös valtiollisia ja akateemisia juhlajumalanpalveluksia.

Pyhä Nikolaus taas tunnetaan juuri lahjojen ja rahan antajana. Tämä perinne on suoraan joulupukin (Santa Claus) hahmon takana! Pyhän Nikolauksen (n. 270–343 jKr.) anteliaisuus ja apu köyhille ovat maineen ydin hänen käyttäessä vanhemmiltaan perimäänsä suurta omaisuutta salaa muiden auttamiseen.

Tunnetuin tarina, joka yhdistää Pyhän Nikolauksen rahaan ja lahjoihin, liittyy kolmeen tyttäreen. Nikolauksen kotikaupungissa eli köyhä isä, jolla oli kolme tytärtä. Mies oli menettänyt omaisuutensa eikä hänellä ollut varaa maksaa tyttärilleen myötäjäisiä. Ilman myötäjäisiä tytöt eivät voineet mennä naimisiin ja he joutuivat vaaraan joutua orjuuteen tai prostituutioon perheen elättämiseksi.

Kuultuaan perheen ahdingosta, Nikolaus päätti auttaa. Hän ei kuitenkaan halunnut paljastaa henkilöllisyyttään, jotta isä ei joutuisi häpeään ja jotta perhe kiittäisi lahjasta Jumalaa. Kolmena peräkkäisenä yönä Nikolaus hiipi talon ikkunan ohi ja heitti sisään kultakolikoilla täytetyn pussin. Erään version mukaan pussi putosi kuivumaan jätettyyn sukkaan tai kenkään. Näiden kultapussien ansiosta isä sai järjestettyä tyttärilleen myötäjäiset, ja he pystyivät menemään naimisiin.

Tämä legenda on syynä moneen joulunajan perinteeseen. Joulupukki (Santa Claus) on johdettu Pyhän Nikolauksen hollanninkielisestä nimestä (Sinterklaas) ja hänen lahjanantoperinteensä pohjautuu Nikolauksen salaiseen anteliaisuuteen. Perinne jättää sukkia tai kenkiä täytettäväksi joulun aikaan juontaa sekin suoraan tarinasta, jossa kultarahat tiettävästi putosivat kuivuvaan sukkaan tai kenkään. Pyhää Nikolaosta kunnioitetaankin erityisesti lasten, orpojen, leskien, merenkävijöiden ja muiden heikompien auttajana.