Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 31. toukokuuta 2023

Radio, näköradio ja nettimaailma

En tiedä miten radion ja television kehitys on oikeasti mennyt. Kun en sitä ainakaan nyt edes yritä selvittää, kirjoitan miten se on kohdallani kulkenut. Mutta ennen sitä muistelen muutaman rivin juuri tätä päivää, joka oli kouluaikani yksi tärkeimmistä. Toukokuun viimeinen päivä oli kiveen ja koulun seinään hakattu. Silloin laulettiin suvivirsi, koulu päättyy ja kesä alkoi. Luulen, että päättymispäivää alettiin siirrellä kesäkuun puolelle 90-luvulla. 

50-luvun Suomessa televisioita sanottiin näköradioiksikin. Olin silloin varma, että se on perinteisen radion tarinan loppu. Kuinka väärässä olinkaan. Patterit eli kannettavat virtalähteet kehittyivät ja putkiradioiden tilalle yleistyivät transistorit.

Radioiden koot pienenivät. Syntyi matkaradioiden aika. Pikkuhiljaa valtion holhous irrotti otettaan ja tilaa tuli yksityiselle, kaupalliselle radiotoiminnalle. Valtio myönsi lupia ja viimein koko kansa sai mainosten lomassa kuunnella melkein mitä tahansa. Paikallisradioita syntyi kuin sieniä sateella ja niitä hävisi lähes samaan tahtiin, sillä kilpailu mainosrahoista oli kovaa.

Valtakunnallisia, mainoksilla toimintansa rahoittavia, itsenäisiä radioasemia ei taida olla tällä hetkellä ainuttakaan. Sama suuntaus on paikallisradioilla. Nekin kuuluvat usein milloin mihinkin ketjuun tai konserniin.

Alussa oli ainakin kahdenlaisia lupia säännölliselle paikallisradiotoiminnalle, johon halusin mukaan itsekin. Oli kaupallisia ja ei kaupallisia asemia. Jälkimmäisten joukkoon oli kohtuullisen helppoa päästä. Esimerkiksi pohjoisessa Keski-Suomessa Viitasaaren suunnalla vaikutti sahamaailmassa Sarasteen suku, josta Heikki oli perustanut autotalliinsa Radio Polarin. Siellä hän istui iltaisin ja välillä päivisinkin baarijakkaralla, puhui mikrofoniin omia juttujaan ja soitti joskus väliin levyjään. Olin innostunut, mutta jostain syystä yhteistyömme ei kantanut maaliin saakka. 

Mutta innostukseni ei hiipunut. Vuosia myöhemmin konkurssiin meni Heinolassa Radio Heinola ja Jyväskylän kristillisen opiston johtajana oli vähän ystävänikin Antti Heinola. Sehän oli selvä ennusmerkki ja Antin kanssa visioimme monesti hankkivamme mainitun laitteiston ja aloitamme ei-kaupallisen radiotoiminnan Jyväskylässä. Antti veikin asiaa jollain tasolla eteenpäin, sillä kyseisen opiston studiossa nauhoitin muun muassa monta tuntia Katulähetyshistoriaa. 

Tällä hetkellä valtakuntamme on pullollaan valtion ja yksityisten radioasemia. Lisäksi nettimaailma mahdollistaa asemien kuuntelun vaikka Norsunluurannikolta. Radio kulkee kämmenenkokoisissa älylaitteissa mukanamme, kuten televisiokin tuhansine elokuvineen ja ajankohtaisohjelmineen.

Aika usein saamme kuulla sekä lukea kaiken maailman nettikoukuista ja -riippuvuuksista peleineen, joissa on paljon muutakin riippuvuutta aiheuttavaa kuin rahanhimo. Sillä nettimaailma on myös yksi keino torjua yksinäisyyttä, koulu- ja miksei muutakin kiusaamista sekä syrjintää. Joku kokee olevansa täysi nolla ja tarpeeton oikeassa elämässä, mutta kuningas tai sankari nettipeleissä. Vinoon lähteneestä elämästä voi olla lyhyt matka virtuaalitodellisuuteen, jossa on kaiken hallitsija.

Vaikka väittämäni ei mihinkään todettuun perustu, luulen monen koulu- tai muiden joukkosurmaamisien taustalla olevan polkuja sinne missä oma elämä kiusattuna ja syrjittynä on umpikuja, mutta nettipelit täynnä mahdollisuuksia.

Valtiomme on pitänyt tiukasti hyppysissään rahapelimaailman ja tehnytkin jotain ongelmien vähentämiseksi. Mutta samaan aikaan peliyhtiöt ovat sulkeneet silmiään muilta peliongelmilta. On vastenmielistä ajatella, että tärkeämpääkö valtion Veikkaukselle on kuka menettää rahansa, muttei kuka tai kuinka moni joukkoampumisessa tai autolla väkijoukkoon ajamisessa menettää henkensä?

Ei kommentteja: