Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 1. maaliskuuta 2023

Sielukkaat autoni, osa 4

Rekisterinumeroltaan IN105 Matkakotimme rinnalla meillä oli myös kaksi henkilöautoa. Osa-avoauto Smart ja neliveto Suzuki Ignis, jossa ei tainnut koskaan olla mitään korjattavaa. Sen hyötykäyttö rajoittui auraamattomiin teihin ja siihen, että se oli varalla, jos en jostain syystä syystä päässyt mönkijän kanssa täyttämään ravintola Sepelin vesipisteestä peräkärryssä kuljettamaani 1000 litran vesisäiliötä.

Mutta takaisin karavaanielämämme helmeen, Euramobiliin, jonka moottoripyörätelineessä kuljetimme myös eilisen blogikuvamme skootteria muun muassa Turkin vuorten yli Alanyaan saakka. Ikimuistoista reissulta on hankittujen tina-astioiden lisäksi paljon muutakin. Kuinka navigaattori sekosi täysin Istanbulin kaduilla ja kuinka kinasin ylhäällä vuorilla ruokakauppiaan kanssa ostostemme laskusta. Hän oli sitä mieltä kuultuaan meidän olevan Suomesta, ettei maksa mitään. Sopimus syntyi viimein 50 prosentin alennuksella . Matkaa reippaasti yli kuukauden reissulle tuli 12500 kilometriä, josta ajoin ehkä 500 ja Päivis loput 🤣.

Matkakodisamme välillä myös asuimme esimerkiksi elämisen ja olemisen yhteisön parkkiruudussa Myyrmäessä. En muista monienko sulakkeiden takana olevista pistorasioista otimme lisälämmityslaitteisiin sähköä, jotta tarkenimme yli 20 asteen pakkasissa. Matkailuautokauppiaalla oli eri käsitys kuin meillä mitä tarkoittaa talviasuttava. Mutta silti se oli hieno ja hyvä auto. Vauhti Saksan moottoriteillä oli 140 parhaimmillaan, sillä teliakseli antoi vakaan kyydin. Silti pyörillä kulkeva kotimme ei ollut edes varjo kuvituskuvan matkailuautosta. 

Kerran huomasin Hesarissa ilmoituksen "myydään merta 500 hehtaaria, hinta 1000 euroa." Hieraisin silmiäni parikin kertaa ja tuumasin, että jos tuo totta, niin kuinka olen pärjännyt tähän saakka ilman omaa merta? Kävi ilmi, että salolainen kiinteistönvälittäjää ja monipuuhamies Olli Lehti oli viipaloinut omistamansa noin 800 hehtaarin vesialueet pieniksi osuuksiksi, joita hän sitten myi. Ostimme molemmista palaset.

Vesialueiden sisällä on muun muassa Isoholma eli Teijonsaari (ruots. Tyköholm). Se sijaitsee Halikonlahdella Teijonselän eteläpuolella. Saaren pohjoispäässä on laavu ja eteläpäässä nuotiopaikka. Länsirannalla on pieni Malmviikinlahti. Isoholma on metsähallituksen omistuksessa. Vuodesta 2015 lähtien saari on kuulunut Teijon kansallispuistoon.

Olli Lehti omisti Salon seudulla aina kirkosta ja hautausmaasta lähtien. Myös maata hankkimamme meriosuuden rannalta. Ollia pommitin monta vuotta, että myy pikku maatilkku autoamme varten. Viimein hän sanoi olevansa kyllästynyt soitteluuni ja myyvänsä nyt Matildan Marinan venesataman vierestä 3x8 metrin palan perustamastaan Satamaparkki yhtiöstä. Varmasti valtakunnan pienimmällä "merenrantatontilla" vietimme Päiviksen kanssa monet päivät ja yöt Matkakodillamme.

Nyt on ollut parin, kolmen vuoden tauko lähes ilman karavaanarielämää. Mutta ensi kesänä herätän sen unestaan, jos maa- ja merituulet ovat suotuisia. Silloin matkaan Saloon hopeanharmaan old lady Tojon kanssa. Yövyn hänen matkamakuuhuoneessaan Meri-Teijossa meren rannalle, uiden sekä syöden hyvää kalaruokaa uusien perunoiden ja tillin kera.

Ei kommentteja: