Hopeanharmaa Vanha Rouva ja hänen vuoteensa, osa 2

Lähes koko puolen vuoden Thaimatkani ajan etsin 8000 kilometrin päässä Suomesta moottoriajoneuvomatkailuni mahdollistajaa. Ehkä yksi netin hyviä puolia on, että sen avulla voi kurkkia sinne tänne ja haparoiden katsella sekä tutkia eilisessä blogissa mainitsemiani, käytettyja farmariautoja. Oli löydettävä mieleinen ja suhteellisen vähän ajattu. Kun rahaakin on vain rajallinen määrä ja myyjän piti ottaa kohtuuhinnalla Smart vaihdossa, oli jostain tingittävä.

Ostin mieluummin hyvin pidetyn vanhan rouvan kuin loppuun kulutetun nuoren miehen. Silti 17-vuotias Old Ladykin kiertää matkassa neljättä kertaa maapalloa ympäri. Autojen myyntiilmoituksissa se on 2000 kuutioiselle Avensikselle aika vähän, sillä myytävänä oli uudempiakin, joilla oli kierretty pallo kymmenen kertaa.

Päivis lupasi viedä osa-avoauto Smartin Hyrylän Kamuxille Jokilaaksosta, jos saadaan se sieltä pois, sillä välissä oli 350 metriä kinoksia ja tuttu auramies 1000 kilometrin päässä Levillä hiihtelemässä. Onneksi Johannesbergin kartanon väki oli hoidellut maailmaan kyvykästä jälkikasvua, jotka aurasivat väylän, jota pitkin Päivis ja Tuusmotorin Pekka Åberg ajoivat Smartin autoliikkeeseen. Enää puuttui ostajan hyväksyntä sekä Vanhan Rouvan katsastus ja saaminen 600 kilometrin päästä Kajaanista Tuusulaan.

Sen lisäksi, että halusin farmarin, halusin muutakin. Tahdoin automaattivaihteet, vakionopeudensäätimen seka pientä peräkärryäni varten vetokoukun. Mitään ekstraa peruutustutkaa lukuunottamatta ei ole ja hyvä niin. Luulen, että mitä enemmän on hienouksia ja herkkuja, sitä enemmän on vikojakin. Nyt Old Lady odottaa minua, kun lennän tiistaina Suomeen ja kentältä jollakin kyydillä noutamaan sitä sen uuteen kotiin Jokilaaksoon. 

Aiemmassa blogissani kerroin hankkeen osalta myttyyn menneitä tapahtumia. Ehkä kaiken kruununa oli, kun olin kattanut mönkijän perään peräkärryyni kaikki varusteeni ja lähdin matkaan. Tarkoitus oli viettää kolme yötä noin 50 kilometrin etäisyydellä olevilla caravan- ja campingalueilla. Vaan toisin kävi. Yksi oli suljettu, toiseen ei myyty telttapaikkoja ja kolmas oli täynnä. Matka päättyi iltasella synkin mielin samaan paikkaan mistä aamusella innostunein aikein sen aloitin, Jokilaakson parvisänkyyn 🤬.

Ennen ensimmäistäkään kilometriä, olen tehnyt mönkijän lailla Vanhan Rouvankin kanssa, hänen matkamakuuhuoneessaan yöpyen tuhansia kilometrejä mielikuvitusmatkoja vuoteeni pohjalla öisin. Olen opiskellut monipuolisia varusteitani ja kaikki on toiminut retkisuihkua sekä lämmityslaitetta myöten loistavasti. Olen myös käyttänyt käymälää, keittänyt kahvia ja tehnyt kaasuliedellä ruokaa, uinut päivisin sekä öisin joissa ja järvissä elämästä nauttien. 

Ehkä ensi kesänä tästä kaikesta tulee elävässä elämässäkin totta ja joku heikkona hetkenään kutsuu minut kylään johonkin Suomen kolkkaan.