Väärien valintojen asiantuntija * 157

Kuten kerroin, luen kirjoittaessani Barak Obaman yli tuhatsivuista kirjaa "Luvattu maa", josta poimin yli 80-vuotiaan saarnamiehen. Hän sanoi tulevan presidentin vaalitilaisuudessa, että lääkäri oli todennut kolestroliarvot vähän kohonneiksi. Ja jatkoi, että ei ole huolta, sillä on olemassa hyvää ja huonoa kolestrolia. Papille oli lääkäri lisännyt, että sinulla se näyttää olevan hyvää. Vähän samantapaisesti kertoi saarnamies puhuessaan olevan Obamankin laita. Että hulluuttakin on hyvää ja huonoa. Barakilla se on hyvää.

Työmmekin oli usein loistava esimerkki hyvästä hulluudesta. Sekä kyvystä ja nöyryydestä pienentyä tai suurentua tarpeen mukaan. Oli osattava ammentaa muilta. Varsinkin nuorisotyössä josta emme tienneet mitään.

Pääelämäni oli perheessäni sekä Katulähetyksessä ja sivuelämät Vihreissä sekä Sininauhassa, joten reissasin säännöllisesti Helsinkiin kokouksiin ja neuvotteluihin. Istuin usein tapaamisten jälkeen Rautatieasemalla ja Asematunnelissa ja juttelin nuorten kanssa. Kyselin ketkä tekevät teidän kanssa juttuja oikein. Ylivoimaisesti eniten sain vastauksia, että vain Aseman lapset ja Walkers, samaa kokonaisuutta molemmat.

Taisi olla ainut kerta, jossa Hakkis etsi jarrupoljinta tai muuten kurtisti otsaansa ideoilleni. Hän taisi pelätä, että jos Päättymättömään tarinaan tulee Walkers-nuorisokahvila, se vie itsenäisyyden. Mutta kun Olavi "Olkku" Sydänmaanlakka ja Jarmo "Hakkis" Hakkarainen tapasivat, se oli ensi silmäyksestä lähtien menoa. Eikä itsenäisyydestäkään taisteltu kuin kirahvin vuoksi.

Nuorisotalo Päättymätön tarina oli aina auki yhtä soittoa kuusi vuorokautta. Seitsemännen päivän se lepäsi ja väki huolsi toisiaan. Talon toiminnasta vastasi Hakkis vuorotta ja nuoret kolmessa vuorossa. Hyvin tärkeässä osassa talon kehittymiselle oli ensimmäinen työllistetty, nimeltään Saaga. Kun hän tuli työvoimatoimiston lähete kädessään epäuskoisen näköisenä, niin työhönottaja Hakkis katsoi, "että tuo nainen on varma, että se pääsee ja se on riittävä peruste palkkaamiselle". 

Vakavasti sairas Saaga teki luomuksen, kirahvin, joka erehdyttävästi muistutti afrikkalaista tinga-tinga taidesuuntausta. Kirahvi oli Saagan maailmassa hänen elämänsä suojelija.

Tuo taideteos koristi vuosia kahvilan seinää ja sillä oli suuri merkitys paikan tunnuksena. Kirahvi aiheutti myös sen, että Walkers-merkissä, nimenomaan paikkakuntaa kuvastavassa osassa sai näkyä myös tunne. Tämän vuoksi piti tehdä monta Kivikylän tai Jyväskylän reissua. Sillä aina, kun pääsimme Olkun kanssa sopimukseen, se muuttui toiminnanjohtaja Hannu Penttisen huoneessa. 

Viimein Walkers-nuorisokahvilaketjun pääkallopaikalla tunne voitti järjen. Ja Jyväskylässä kirahvin pää keikkui kaupunkisiluetissa kirkontornia ja pilvenpiirtäjääkin korkeammalla. Asiasta herkistynyt Aseman lapset lahjoitti rauhanpiipun eleenä kirahvinaulakonkin uuteen nuorisokahvilaamme.