Väärien valintojen asiantuntija * 57

Valtakunnan ensimmäisen päihdetyön päiväkeskuksen päivät soljuivat paljon toistensa kaltaisina pienessä, purkutuomion saaneessa mökissä. Kuka kärsi kohmeloa, kuka suunnitteli seuraavan rahapäivän juomia, kuka iloitsi päivänkin juomattomuuttaan ja joku vietti aikaansa vain muuten. Omakotikatu oli hyvä paikka kokea kuuluvansa jonnekin sekä pitää yksinäisyyttä loitolla.

Moni vakituinen kävijä ja kantava voima on jättänyt lähtemättömän jäljen muistiini. Yksi heistä on Mäkelän Veikko. Satavarmasti mies oli poissa työttömyyskorvausten jälkeen 2-3 päivää. Kunnes ilmestyi yhtä varmasti takaisin rahat juotuaan.

Veikko ei pitänyt itsestään ääntä. Oli ja eli enimmäkseen omissa oloissaan. Kunnes kerran "tilipäivän" jälkeisenä aamuna hän yllättäen ilmestyi tupaan. Tähän joku, että "mitä sinä Veke teet täällä tänään?" Vastaus tuli kolmella sanalla: "Olen lopettanut juomisen." Siitä on nyt yli 30 vuotta ja Veikon valitsema linja on säilynyt. Veikko oli myös monen vuoden ajan tenniskaverini. Osaltaan Omakotikatu oli kääntämässä monen elämän suuntaa harrastuksineen ja tekemisen mahdollisuuksineen. 

Erityismaininnan ansaitsee myös Jarmo, alias Otto Hallamäki siksikin, että hän saattaa olla vakiokävijöistä ainut, joka seuraa netin kautta tämän kirjan valmistumista. Extraa miehessä oli hänen kykynsä uida jääkylmässä vedessä minuuttitolkulla. Voisi sanoa kirjaimellisesti jääpalojen joukossa.

Vaikka Jyväskylässä ei kenenkään ollut pakko olla ilman lämmintä yösijaa tai petipaikkaa, ei tarjonta tavoittanut tai kelvannut kaikille. Yksi tällainen parivaljakko oli Ståhlhammarin Eikka ja Karpin Tane. Jotka olivat saaneet tarpeekseen kimppa-asumisesta tukkijätkävuosinaan.

Usein iltaisin kun Omakotikatu suljettiin, he suuntasivat yöksi junakiskojen vieressä olleeseen, peltiseen, kesäkasvihuoneen työkaluvajaan. Ainoana lämmikkeenään huoltoasemalta ostettu tentturönttönen. Joka on lasinpesunesteeksi tarkoitettua denaroitua spriitä. Vain sitä juovat ovat aitoja tenu-ukkoja ja muut enemmän tai vähemmän feikkejä. Vastaavasti spurgu tulee sanasta pulituuri, joka on puuseppien käyttämä kiilloitusaine.

Molempien aineiden juominen saa aikaan hajun, joka nakertaa itsetunnosta viimeisetkin rippeet. Kun ei voi käydä virtsaamassakaan missä muut leimautumatta.

Ei ole unohtunut pakkasaamu mittarin näyttäessä yli 30 miinusastetta, kun Eikka ja Tane tupsahtivat pihaan olemukset kauttaaltaan huurussa: "Nyt oli mukava mennä koijaan. Sillä viime yönä sisällä tuntui lämpimämmältä ensimmäisen kerran kuin ulkona." Mutta niin kylmäksi eivät ilmat menneet, että heidät olisi saanut yömajaan.

Tästä sai alkunsa ajatus, että opetetaan korvikeaineiden käyttäjät uudestaan juomaan valtion viinaa. Syntyi Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama Viimeinen mohikaani, johon vielä palaan.