Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 25. heinäkuuta 2020

Kuka on vienyt Kalevala Korun sielun?

Minulla on tai oli ilo tuntea Kalevala Korun, sydämellään ja sielullaan työtä tehnyt entinen boss, Marja Usvasalo. Hänestä kannattaa lukea juttu tämän linkin takaa.

Ja jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea mitä tuumaa nykyinen boss tämän linkin takaa.

Ihmiset rakastavat tarinoita. Mutta luulen, että jos jossakin niin siinä, on ikäiseni vanhan pierun vaikea ymmärtää mitkä tarinat purevat tämän päivän nuoreen.

Kuvan Maarian ristiä Kalevala Koru teki ja myi aikoinaan. Se roikkuu kaulassani usein ja sen on minulle myynyt tarina. Joka itselleni kertoo tasa-arvosta, sillä toisella puolella on mies, ristiinnaulittu Vapahtaja ja toisella puolella neitsyt Maria.

Vaikka monet korut ovat täynnä tyyliä, ne ovat sieluttomia, sillä niistä puuttuu tunne, elämä ja tarina, joita rakastan.

Tässä yksi aihio, faktaa ja fiktiota jalostusta vaille:

Aikoinaan Kalevala Koru oli myymässä Pitäjänmäeltä seppiensä pajan. Olisin tehnyt tiloihin koteja kodittomille. Mutta alueen yrittäjät vastustivat. Ja voittivat oikeudessa äänestyksen jälkeen.

Oikeus päätti, että myös laitapuolen kulkijoiden tulee saada kotinsa sieltä missä ovat muidenkin kodit ja perheet. Oikeus siis palautti ihmisarvon, mutta vei kodit niiltä, joilla ei mitään muutenkaan ollut. Vaan he kantoivat ja kantavat yhä kaiken mukanaan.

Sitten toin Kalevalan seppien pajaan prätkäjengin. Joissa olimme aikamme, kunnes Usvasalo keksi mitä tehdä tiloilla. Hänkin kävi välillä menoamme katsomassa. Ehkä visioimassakin, sillä sepät saivat pitää pajansa.

Mutta minä en kerhoani hylännyt, vaan järjestin uudet tilat Mäkelänkadulta. Puolimatkakoti Pessi ja Illusiasta. Siellä olimme vuosia. Helvetin Enkeleiden naapureina. Joiden tiloissa Niilo-koira litki omasta mukistaan baaritiskillä yölenkillämme vettä kuin parempikin janonsammuttaja.

Tälläkin tarinalla voisi suunnitella korusarjan, joka henkii motoristien kokemaa vapautta. "I was born free". Syntynyt vapaaksi tai miten se olisikaan?

Kalevala Koru on tullut sydämeeni tarinoilla. Sillä Kalevalan yksi Kalevan pojista oli Soini. Suomalaisuuden lisäksi sukuni on myös Tanskasta ja Ruotsista. Laivureita tai lauttureita. Tosin luulen että kantaisäni ja äitini olivat huutolaislapsia. Joten ehkä en ole mistään kotoisin tai olen kaikkialta.

Mutta sormessani kannan pohjoismaalaisen taustani vuoksi Thorin vasarasormusta. Senkin olen ostanut tarinan vuoksi, sillä ehkä minussa on ripaus viikinkiä. Ehkä saatte lukea Thorin tarinan huomenna.


Ei kommentteja: