Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 1. marraskuuta 2019

Rambutan hedelmäpuut ja minä

Kuten olen kertonut, olen ollut Pohjois-Thaimaassa kohta kaksi viikkoa. Milloin tulen tai menen Thaikotiimme Pattayalle, Jomtienin kaupunginosaan, on vielä hämärän peitossa.

Lähes jokaisen aamun aloitan aamupalan jälkeen talon mailla, tällä hetkellä 600-1000 puun rambutan hedelmäpuiden keskellä. Toki joukossa on muitakin hyötykasveja, kuten sitruunaa, grapea ja muita hedelmiä. Pieni teakmetsäkin löytyy ja riisipellot kalalammikoiden takaa.

Hyötyliikunta on sata kertaa enemmän minun juttuni kuin juoksumatto, sillä raivaan kuivuneita ja maahan taittuneita oksia paljon  mieluummin joka aamu tunnin tai pari. On mukavaa olla ja kokea olevansa hyödyksi muillekin.

Olen viihtynyt täällä oivallisesti, vaikka tämä ei niitä turistijuttuja olekaan. Tai ehkä viihdyn osin juuri siksi. Talon emäntä ja isäntä ynnä heidän kuusi koiraa ovat olleet hyvin ystävällisiä. Missä turistit viihtyvät, voin lähes satavarmasti sanoa, että se ei ole minun juttuni.

Yhteistä historiaa minulle on isännän kanssa koko elämäni mitalta. Sitä muistelemme täällä joka mutkassa ja kesällä myös Jokilaakson merikonttisaunassa. Saunomme, uimme Tuusulanjoen lammissamme, paistamne kodassa makkaraa ja juomme monta pulloa kaljaa. Alkoholitonta 😂. Hieno kaveruus, joka on säilynyt jo kauan.

Hyviä kavereita kaipaan elämääni silloin tällöin. Ehkä rimani on sen suhteen liian korkealla, ehkä olen liian outo. Sen tilalle on kuitenkin tullut Facebook, Whatsupp ja Messenger. Sieltä  poimin itselleni sopivina annoksina ihmisiä, joihin haluan tutustua enemmän ja paremmin.

Ensi tammikuuksi menen yhteen Filippiinien kaupunkiin ja aion asua "Facekavereitteni" keskuudessa, joilla on aineellisesti minua vähemmän. Tiedän vain sen, että nukun maalattialla ja minulla on hyttysverkko 😀 matkassa.

Ei kommentteja: