Jokilaakson elämää Niilon kanssa

Jokilaaksossa, luonnonvartijan peltikodissa elän nykyisin vailla vakinaista ihmisseuraa. Seuranani on ympärillä ainutlaatuinen luonto sekä osaomistuskoira Niilo.

Pääsen sen kanssa päivä päivältä paremmin samalle aaltopituudelle. Yksi sen kammotuksen aiheita on K-O-R-V-A. Sitä ei voi sanoa tavaamatta sen kuullen edes lauseeseen kätkettynä, sillä se yhdistää sen korvalääkäriin. Jolloin tärkeää ja ykkösprioriteetti on löytää pikaisesti piilopaikka.

Mutta muutakin murhetta sen äly sille teettää. Kerran menimme uimalaiturille ja se astui jotenkin lankulta sivuun. Kuului valtava parahdus ja se juoksi kotiin eikä taakseen vilkuillut. Pari kertaa se piti hakea hihnassa takaisin "onnettomuuspaikalle". Kunnes se oppi, että jos tulee kanssani ulos, on oltava matkassa koko reissu.

Mutta tämäkin logiikka tekee sille tepposia. Se tietää, että yön ja aamun ensilenkillä ei mennä laiturille, joten niille on ihan jees lähteä riemumielellä mukaan. Mutta päivä- ja iltalenkit ovat sille tuumailun paikkoja, koska lainkaan aina en sitä vaadi mukaan. Vaan kysyn nätisti ja Niilo päättää itse. Että lähteäkö vai eikö lähteä.

Kuten eilen, kun lähdin naapurikaupunkiin syömään. Se aikansa tuumaili, että laiturille Jormas nyt menee ja sinne en lähde, jos ei käsketä eikä määrätä.

Mutta se erehtyi. Kun laitoin ulko-oven kiinni, se kipitti totuttuun tapaansa lattianrajaan olevaan ikkunaan katsomaan oliko tehty päätelmä oikea. Voi sitä parkua, kun se huomasi tehneensä virhearvion kävellessäni Soiniityntien siltaa kohden. Mutta ei auttanut. Kotiin oli jäätävä oman valinnan seurauksena.

Usein yrittäessäni ymmärtää Niilon onnen eväitä, ihailen ja kadehdinkin sitä. Kun se saa olla mukana tai tietää, että joku sen rakastamista neljästä ihmisestä on lähellä, on onnen peruspalikat kasassa.

Muut puitteet eivät sen vaakakupissa juuri paina ja se nukkuu yhtä onnellisena 29 euron teltassa, 10 asteen viileydessä kuin miljoonan euron talon jonkun tuhannen euron matollakin.

Niilo ei tuumaile paljonko on rahaa massissa tai onko huomiseksi ruokaa. Se ei elä eilisessä eikä tulevassa, vaan tässä ja nyt. Joskus kun kieriskelen keskeneräisten asioitteni kanssa, haluaisin siihen mukaan aimo annoksen koiran elämää.

Mutta elämä on ja monessa turhaakin turhemmassa elän ja olen itse mukana. Rikkaana en aio kuolla silti.  Ellen voita Eurojackpotissa 100 miljoonaa 🤣🤣.