Unennäköjä

päivis: Ihmettelen aina, miten joistakin voi tulla jopa ammatikseen unia tulkitsevia. Sen verran sekavia aamuyön uneni olivat, että niistä ei varmaan ottaisi selvää vanha Erkkikään, vai miten se sanonta kuuluu. Mutta toisaalta, jotain osasin tulkita itsekin. Tai ainakin vetää johtopäätöksiä.

Olin kuninkaallisissa häissä. Ruotsissa luultavasti. En tiedä ketä vihittiin ja herättyäni ihmettelin myös, miksi minut oli sijoitettu lähes etupenkkiin. Käytävän laitapaikalta seurasin, miten pappi alkoi hoidella vihkiseremoniaa, joka kuitenkin piti hetkeksi keskeyttää. Minunhan piti unineni päästä jonnekin toisaalle.

Seuraava vaihe oli ehkä se, että jossain Jyväskylän Laajavuoren lähimaastossa (tulkinta: Laajavuoren hyppyrin lähelle viedyt Matti Nykäsen muistokynttilät ovat vielä mielessäni) olin ojassa, jota parhaillaan kunnostettiin. Oja oli kyllä muutenkin leveä ja kova savimaa oli hyvässä kunnossa. Asuin tai olin majoittunut läheiseen, valkoiseen puutaloon, jonne johti leveät portaat.

Olin kuitenkin siellä ojassa, jossa outoutena oli talon tapaan valkoisesta puusta rakennettu kirjahyllyn tapainen. Sen yläosassa oli irroitettavia ritiläkoreja, joiden paikallaan pitämisen mahdollisuutta yritimme Jorman kanssa kysellä samalla kun ojaa kaivava työkone lähestyi paikkaa. Ymmärsimme, että hyllykkö saisi sellaisenaan, koreineen ja tavaroineen olla siinä. Ne eivät häiritsisi kunnostustyötä.

Siinä kohtaa unessa saattoikin siirtyä tuohon puutaloon, jossa asuva 18-vuotias tyttö ilmoitti muuttavansa muualle. Episodi olisi muuten outo, mutta liittyi ilmiselvästi illalla katsomaamme Netflixin Pinky Blinders -sarjaan, jossa lähes 18-vuotias nuori mies halusi muuttaa yllättäen kuvioihin ilmestyneen äitinsä luoksi. Tai tämä on ainakin oma tulkintani unen hieman oudosta juonikäänteestä.

Sitten olinkin taas Ruotsissa, jossa tiedettiin, että vihkiminen jatkuu. Kaikki lähtivät kirkkoon, mutta minä jäin viimeiseksi, enkä ennättänyt edes lava-auton kyytiin, jonne kaksi minulle tuntematonta nuorta naista olivat kavunneet. Auto meni menojaan.

Siinä välissä tai tämän jälkeen menin ostamaan kahvia. En löytänyt kahvihyllystä etsimääni, mutta huomasin sitten, että kaikki kahvit olivat luomua. Se olisi kyllä ollut looginen paikka etsinnöilleni, sillä mehän olemme jo vuosikaudet käyttäneet yksistään luomukahvia. Löysin sitten lisää kahvihyllyjä, joista mahdollisesti löysin etsimäni. En tiedä varmaksi, kävikö niin, koska silloin mieleen muistui taas, että pitäisi kiirehtiä sinne vihkitilaisuuteen.

Reaalimaailmassa olen kuullut usein puhuttavan Ruotsin takseista, jotka huijaavat asiakkaitaan vaatimalla kyydeistä tolkuttomia summia. Unimaailmassa muistin tuon varoituksen ja niin kai jäin ilman kokemusta vihkiseremonian loppuun saattamisesta, koska en rohjennut ottaa taksia. Tiedä sitten, olisinko edes ennättänyt ajoissa paikalle. Unimaailmassa tosin mitä tahansa voi tapahtua.