Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Joulu onkin nyt ja tässä

päivis: Jouluun, noihin kahteen tai kolmeen joulukuun päivään ladataan hirveästi odotuksia. Silloin rauhoitutaan, jos olen oikein ymmärtänyt. Ja sitä ennen käydään ylikierroksilla. Noinkohan tuo rauhoittuminen edes mahtaa onnistua?

Minäkin töyhötän omalla tavallani, mutta tänään tajusin, että tämähän juuri on joulun parasta aikaa. On mukava touhuta omia juttuja, käydä kaupoilla ja kuunnella joululauluja. Ylekin on jo alkanut soittaa joulumusiikkia, mutta Jouluradio on ollut kuunneltavissa jo marraskuusta alkaen.

Olen lähettänyt Jormalle joka aamu
Joulukalenterikuvan. Siihenkin on ollut
mukavasti aikaa. Tässä on yksi kuvista.
Olen väliaikaissinkkuna ihan omillani kaikella tapaa. Aikatauluista pitää huolehtia vain sen verran, että muistaa mennä töihin silloin kun on sovittu. Kun on vapaapäivä, kuten tänään ja huomenna, voin tehdä kaikki asiat hitaan rauhallisesti ja juuri silloin, kun huvittaa.

Tänään tajusin, että ruokakauppaan läksin hieman liian myöhään. Kaupassa alkoi ikävästi tuntua, että on nälkä. Nälkäisenähän ei pitäisi koskaan mennä ruokakauppaan. En kuitenkaan huomannut ostaneeni mitään turhaa, johon nälissään helposti sortuu.

Ihan paineetonta oma jouluun valmistautumiseni ei ole, sillä olen luvannut tehdä jotain sellaista syötävää, jota en ole edes maistanut koskaan: vegaanista silliä. Ja mikä pahinta, sen pääraaka-aine on munakoiso. Yleensä kierrän munakoisot kaukaa, enkä varsinkaan käytä sitä omassa ruoanlaitossani. Mutta nyt olen mennyt tähän koukkuun. Ainekset on jo ostettu. Ja ohjeet tiedossa. On kuulemma hyvää. Saa nähdä.

Jouluvalmisteluihin pitää ilmiselvästi kuulua jotain raatamiseen viittaavaa. Kuka siivoaa vimmatusti tai leipoo, ostelee lahjoja tai ehkä kaiket iltamyöhät tekee niitä. Vieläköhän joku tekee itse lahjat?

Omien muistojeni mukaan joulunalusraatamisesta saakin parhaat kiksit. Vieläkin muistan lämmöllä vuosien takaista joulukuusen ostamista ja sen raahaamista potkurilla räntäsateessa kotiin. Oi mikä ihana joulumuisto. Selvästikin muistan sen niin pitkään kuin muistia päässä riittää.

Tämän päivän raatamiseni ei ehkä täytä täydellisesti raatamisen kriteerejä, mutta jotain mieleenpainuvaa siinäkin on. Sekin liittyy lumeen. Ja lumihan on se asia, jota ainakin toiseksi eniten joululta odotamme.

Tunsin selvästi joulutunnelman kun kolasin tienhaarastamme loskaista lunta. Tosin kolaamisella oli todellinen tarkoitus. Halusin varmistaa vapaan pääsyn kotitielle ja kotoa Myllykyläntielle.

Ehkä en tarkalleen siinä lunta lykkiessäni vielä tajunnut ajatella, että joulu onki juuri tässä ja nyt. Se ajatus kirkastui vasta äsken touhukkaan päivän kääntyessä iltaa kohti. Aika harva kai kuitenkaan voi varsinaisina joulun päivinä vain olla. Ne samat arjen pyörittämisen rutiinit pitää joulunakin hoitaa joka ikinen päivä ja sen lisäksi kaikki se sälä, jota joulun toteuttaminen vaatii. Kannattaa siis panostaa aikaan ennen jouluaattoa!

Ei kommentteja: