Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 12. joulukuuta 2015

Jokilaakso odottaa talvea

jormas: Lämpömittari meni viime yönä Jokilaaksossa juuri ja juuri pakkasen puolelle. Mukavaa, maa kuivui ja pieni kuurapinta teki yöstäkin hieman valoisamman. Mutta entistä tärkeämpää on pitää huolta  eläimistä, jotka olemme itse opettaneet elämään seurassamme Tuusulanjoen rannalla. Niistä tietysti päällimmäisenä ovat kanit ja lintulautojen linnut. Oma lukunsa ovat sorsat, 10-20 kappaletta, jotka ilmestyvät pitkin talveakin aina, kun Pikkulampemme on sulana. Luulen ja vähän tiedänkin, että sorsamme tekevät maailman lyhintä muuttomatkaa, jonka toinen pää on Tuusulanjoen yläjuoksulla oleva Koskenmäen matonpesupaikka. Silloin, kun siellä ei ole sorsia, meillä on. Ja kun meillä ei ole, niin siellä on. Muuttomatkalle tulee linnunteitä pituutta reipas viisi kilometriä.

Seuraeläimiksi edellä mainittuja sanon siksi, että selvästikin ne ilmestyvät maisemiin sen jälkeen, kun olemme itse niissä olleet parikin päivää tai enintään viikon. Kaneilla varsinkaan maisemiin ilmestyminen ei ole kiinni siitä, onko ruokintapaikalla kauraa tai lintulautojen alla niiltä pudonneita auringonkukan siemenien ja niiden kuoria. Kaneille, Ruskiksille ja parille Mustikselle on tärkeää, että Merikonttikodissamme on ihmiselämää. Kun ympäristö on saalista jahtaavia petoja täynnä, kokenevat nämä jäniksen sukulaiset ehkä ihmiselämästä olevan jotain turvaa. Todellisuus lienee kyllä senkin suhteen niin tai näin, sillä pihapiirissämme on neljä merikonttia, joista kahdessa asutaan, yhdessä on sauna ja yksi toimii kylmänä varastona. Jälkimmäisten alla on useinakin vuosina ollut kanien kodit, pesät tai synnytysosasto, josta uusia tulokkaita kesän mittaan ilmestyy useita ja monen värisiä. Mutta kun syksy koittaa, monia ei ole jäljellä, joista talvikin verottaa osansa ennen seuraavaa kevättä.

Yhtenä aamuna oli hämmästyksemme suuri, kun Duokotimme alta kömpi päivänvaloon supikoira poikasensa kanssa. Niitäkään en osaa inhota, vaan pikemminkin päinvastoin. Jos supi ei olisi myös kasvissyöjä, se ei Suomen luonnossa selviäisi talven yli. Sillä niin kömpelö ja kai huononäköinenkin se on, että ainuttakaan elävää olentoa se ei maamme talvisesta luonnosta saa kiinni ruuakseen.  Ehkä kuitenkin on niin, että kaneilla ja supikoiralla olisi liian ahdasta Merikonttikotimme alla varsinkin yhtä aikaa.

Ei kommentteja: