Ei ole varaa jäädä eläkkeelle

päivis: Olen aina hokenut tuota otsikon ajatusta, koska työurani on ollut rikkonainen ja siihen on myös kuulunut pitkä jakso freelance-työtä. Ainakin minulle freelance-vuodet tarkoittivat yrittäjäeläkevakuutuksen ottamista ja maksamista. Ja senhän taas varsinkin kaikki pienyrittäjät tietävät, miten suuri houkutus on ottaa vakuutus, josta selviää kaikkein pienimmällä mahdollisella maksamisella. Muistelen, että yrittäjä joutui silti maksamaan yrittäjäeläkemaksua joka oli prosentiltaan suurempi kuin jos olisi maksanut työntekijän eläkemaksuja.



Ei. En ole kouluttautunut kokiksi, en
siivoojaksi, enkä koirakouluttajaksi.

Oman tulevan eläkkeen suuruus (tai pienuus) on aika pysähdyttävä tieto. Tieto joka taatusti lisää tuskaa, sillä aika harva tuntuu olevan tyytyväinen eläkkeeseensä. Ja jos sitä pitääkin kohtuullisena, verottaja pitää huolen siitä, että lopputulos ei tunnu kohtuulliselta.

Olen tiedostanut, että eläkeläiset voivat tehdä mielin määrin työtä. Tosin verottaja vie siitä ilosta suuren osan. Tuo ajatukseni siitä, että minulla ei ole varaa jäädä eläkkeelle, on muuttunut. Olen nimittäin sopinut kirjallisesti työnantajani kanssa, että jään eläkkeelle 63-vuotiaana. Mutta koska tuleva eläke on nolon pieni, on selvää, että jotain pitää keksiä eläkepäiviensä ratoksi. Siispä hankin uuden työn.

Olen valmistautunut eläkevuosiini, jotka tosin vielä tuntuvat olevan kaukana edessäpäin. Nainenhan ei ikäänsä sano julkisesti, joten jääköön noiden vuosien lukumäärä tarkemmin kertomatta. Samoin suuri salaisuus on myös se, mikä on eläkevuosieni työ. Oikeastaan se on työ, jota voisin tehdä päätyön ohessa, mutta vielä ei ihan ole sen aika, koska tuohon hommaan tarvitaan tutkinto. Juuri tällä hetkellä olen jo niin pitkällä, että on sillä hilkulla, olenko kyseisen ammatin koulutettu ja tentit suorittanut ammattilainen. Perästä kuuluu.