Yksinäisyys

päivis: Joulun alla on ainakin kaksi asiaa, joita jaksetaan jankuttaa vuodesta toiseen. Toinen on tulen käsittely niin, ettei tupa pala ja toinen yksinäisten erityinen yksinäisyys jouluna. Hyvä on tietysti muistuttaa ihmisiä kynttilöiden turvallisesta polttamisesta, mutta en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että yksinäisten yksinäisyys kannattaa nostaa esiin niin kuin vuosi toisensa jälkeen tehdään.

On selvää, että osa suomalaisistakin on tahtoen tai tahtomattaan yksin eläviä. Osa heistä myös kärsii yksinäisyydestä, osa ei. Luulen, että on myös niitä, jotka ainakin silloin tällöin haluaisivat olla yksin ja viettää aikaa kenenkään häiritsemättä. Vanhusten yksinäisyys on oma asiansa. Se lienee samanlaista kesät talvet.

Kaikkia ilahduttanee joulun aikaan se, että päivä on
alkanut pidentyä. Mennään kohti kevättä.

Joulun aikaan yksinäiset ovat erityisen huomion kohteena. Lähes suurennuslasin alla. Tavan mukaan yksinäisyydestä kirjoitetaan suruvoittoisia tarinoita ja yksinäiset antavat haastatteluja omasta ahdingostaan. En tiedä, mitä tarkoitusta palvelee, jos oikein sormella osoitetaan, miten yksinäiset ovat taatusti joulun surkein kansanosa. Jopa kaupan einespakkaukset kuulemma ovat niin suuria, ettei yksinäinen voi edes viettää yksinäistä jouluaan nauttien samoista ruoista kuin me muut, joilla on seuraa joulupöydässään. Jos asian näkee noin, eivät siinä varmaan mitkään neuvotkaan auta. Yksinäisen joulu on yksinäinen ja piste.

Mutta jos lopetettaisiin niiden surkimushaastattelujen tekeminen ja yritettäisiin nähdä yksin olemisessa jotain hyvääkin. Voi tietysti olla vaikeaa olla yksinäinen jouluna, jos yksinäisyys vaivaa kaikkina muinakin päivinä. Mutta ainakin ne, joilla on työn, opiskelun, harrastusten tai vaikka vapaaehtoistoiminnan kautta sosiaalisia kontakteja muina aikoina, voisivat ottaa joulun mukavana taukona kaiken touhottamisen keskellä. Tai jos töitä ei ole, mutta halu on tehdä jotain, joulun luppoaikaa voi ihan hyvin viettää vaikka työnhakusuunnitelmien parissa. Tai muuten vain tulevaisuutta miettien. Tai menneitä muistellen. Kukaan ei kai kiellä vaikka pesemästä pyykkiä.

Juuri koskaan ei kummastella yksin valtameripurjehduksella olevien yksinäisyyttä. Sen jos minkä luulisi olevan todella masentavaa, kun ehkä viikkokausiin ei näy kuin tyhjää merta. Miksi siis joka joulu panostetaan hirveästi siihen, että voidaan alleviivata yksinäisyyden kurjuutta muutaman pyhäpäivän aikana? Oikeasti yksinäisyydestä kärsivät eivät varmasti ansaitse sitä, että erityisesti heidät nostetaan joulukurjaliston latvatähdiksi.