Esimerkiksi Helsingissä nykyinen tuomiokirkko nimettiin
keisari Nikolai I:n ja Pyhän Nikolauksen mukaan Nikolainkirkoksi. Suomen
itsenäistyttyä 1917 liian venäläiseksi koettu nimi vaihdettiin Suurkirkoksi.
Mielenkiintoinen yhteensattuma on, että
monissa maissa Pyhän Nikolauksen tai Nikolaoksen muistopäivää vietetään
joulukuun 6., joka on itsenäisyyspäivämme.
NIKOLAOKSEN elämästä tiedetään kuitenkin hyvin vähän.
Legendan mukaan hän syntyi Lyykian Patarassa 200-luvun lopulla ja toimi
Lyykiassa, nykyisessä Lounais-Turkissa Myran piispana. Nikolaoksen on väitetty osallistuneen
ensimmäiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen Nikeassa vuonna 325 ja
puolustaneen kristinuskoa.
Pyhimystarinan mukaan Pyhän Nikolaoksen elämään
liittyivät jo varhain erilaiset hyväntekemiset, joilla hän auttoi erilaisissa ongelmissa
olevia ihmisiä. Tekoja hän ei halunnut saattaa julkisiksi, vaan teki niitä salassa.
Puhutaan muun muassa kolmesta tyttärestä, jotka hän
pelasti lahjoilla opiskelemaan ankaralta isältään. ITÄISEN KIRKON alueella
Nikolaoksen pyhimyskultti oli vakiintunut jo 500-luvulla, ja 800-luvulla hän
oli idässä Neitsyt Marian jälkeen kunnioitetuin pyhä henkilö. Länteen kultti
levisi samalla vuosisadalla Johannes Diaconuksen kirjoitettua Nikolaoksen legendan
elämäkerran Vita S. Nikolai. Kultti levisi voimakkaasti, kun Nikolaoksen ruumis
siirrettiin Myrasta Etelä-Italiaan Barin kaupunkiin vuonna 1087 turvaan
muslimivalloittajilta. Haudan suojaksi rakennettu kirkko valmistui 1095. Hautaa
vartioi viikinkitaustaisten varjaagien vartiosto.
Legendan mukaan Nikolaos kohdisti paljon huomiota
lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana.
Esimerkiksi Hollannissa lapsille jaettiin lahjoja Nikolaoksen päivänä 6.
joulukuuta. Tapa levisi hollantilaisten protestanttien mukana
Pohjois-Amerikkaan, jossa vuosisatojen kuluessa Nikolaoksen legendasta
muodostui yhdysvaltalainen joulupukki-hahmo, englanniksi Santa Claus. Nimensä
Santa Claus sai hollannin Sinterklaas-nimestä, joka puolestaan polveutui
Nikolaoksesta.
EUROOPASSA puolestaan Martti Luther halusi korvata
mielestään liian paavillistuneen Nikolaoksen juhlan, ja kehitti jouluaatoksi
Christkind-juhlan (saks. Kristus-lapsi), jossa lahjat toi Jeesus-lapsi eikä Nikolaos.
Joissakin englantia puhuvissa maissa Christkind(l)-nimi muuttui muotoon Kriss
Kringle, jota nykyisin pidetään Yhdysvalloissa – muun muassa –Joulupukin toisena
nimenä.
SUOMESSA lahjoja jakava Nikolaos tuli tunnetuksi
1800-luvun alussa. Tavan levitessä maahan se yhdistyi suomalaisten joulunajan
naamiohahmojen kanssa. Syntyi suomalainen joulupukki, joka perinteisesti pukeutui
harmaaseen turkkiin, mutta toisen maailmansodan jälkeen vaihtoi asunsa punaiseen
nuttuun yhdysvaltalaisen Santa Claus -joulupukin vaikutuksesta.
NIKOLAOSTA kunnioitetaan nykyisin pyhänä niin
ortodoksisessa kuin katolisessakin kirkossa. Häntä pidetään muun muassa merellä
kulkevien ja matkustavien suojelijana. Napoli, Sisilia, Liège ja Freiburg ja
monet muutkin kaupungit pitävät pyhää Nikolaosta suojelijanaan. Pyhän
Nikolaoksen muistopäivä on sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa 6.
joulukuuta. Ortodoksisessa kirkossa häntä muistellaan myös viikoittain joka
torstai. HUOLIMATTA SIITÄ että Pyhän Nikolaoksen reliikkejä löytyy eri kirkoista,
ovat Nikolaoksen ruumiin jäännökset pääosin säilyneet Barissa. 1950-luvulla
tehtyjen tieteellisten mittausten perusteella voitiin vuonna 2005 selvittää,
että Nikolaos oli ollut noin 1,5 metriä pitkä mies, hivenen aikansa keskimittaa
lyhyempi. Lisäksi hänellä oli ollut murtunut nenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti