päivis: Tuusulanjoessa veden pinta on niin korkealla, että virtauksen mukana tulevat kaislat ja roskat jäävät kiinni siltaan. Aamulla tökin niitä sillan alle, jotta pääsevät eteenpäin ja osan yritin ohjata rantaan, josta voisin poimia ne pois.
Muovipullojen ja styroxpalojen joukossa oli jokin omituinen, vihreä nyytti. Sain haravoitua sen rantaan ja aluksi se näytti ikään kuin kasaan taittuvan sateenvarjon suojukselta, jossa varjo on sisällä. Sitten näin sen toisin, koska pakkaus oli paremminkin litteä, eikä mitään sateenvarjon nuppia ollut näkyvillä. Kun otin märän ihmetyksen aiheen käteeni, huomasin, että pussukan sisällä on jotain, jonka joku on tiukasti paketoinut muoviin ja vetänyt vielä teippiä päälle. Jätin löydökseni kuivahtamaan ja odottamaan, että olisi sopiva hetki tutkia, mitä paketti pitää sisällään. Kunnon ihmisethän lähtevät aamulla töihin.
Kun palasin iltapäivällä Jokilaaksoon, vedin muovihanskat käteen. Salaperäinen pakkaus tuli helposti ulos suojapussistaan. Otin sakset ja leikkasin teippauksen auki. Paketti oli kääritty muoviin, jonka alla oli ikään kuin uusi paketti, joka oli tehty samanlaisesta aineesta kuin tehdään esimerkiksi ohuet retkipatjat tai istuinaluset.
Luen aika paljon dekkareita ja telkkaristakin tulee usein katseltua sen alan viihdettä. Mielikuvitukseni jo laukkasi, kun leikkasin viimeisintä kääröä auki. Odotin, että sieltä voi paljastua vaikka irti leikattu ihmisen sormi. Eipä ollut sormea, eikä varvastakaan. Paketti piti sisällään pelkkää märkää soraa.
No mikä tämä paketti sitten oli olevinaan, kun se ei sisältänyt huumekätköäkään? Koiraihmisenä keksin sille - ehkä vähän järkevämmän - selityksen. Paketissahan oli myös sininen, tukeva nailonnarun pätkä ja siinä taas oli kiinni repeytynyt kankaan palanen. Veikkaukseni onkin, että paketti lisäosineen on alun perin tarkoitettu koirilla tai koiralle vetoleluksi. Olin juuri viikonloppuna Liisan kanssa kaupungilla ja Liisa osti Rudin ja Niilon leikkeihin samantapaisen lelun kuin minkä löysin. Koirat voivat keskenään kiskoa sitä, mutta se toimii myös yhden koiran huvitusvälineenä. Ehkä minun salaperäistä nyyttiäni ovat jossain Tuusulanjoen rannalla koirat kiskoneet ja sinne se on niiltä unohtanut. Kun joki on alkanut tulvia, lelu on veden mukana lähtenyt matkaan. Mutta jos tulkintani nyytistä on oikein, täytyy nostaa hattua sen tekijälle. Aikamoisen vaivan hän on koiralelun aikaansaamiseksi jaksanut nähdä. Montakohan euroa moinen lelu Stockan lemmikkieläinosastolla mahtoikaan maksaa, ehkä vitosen verran?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti