Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Autopyykillä

Minä ja Martti Vehon pihassa
tammikuussa 2009. Tässä vaiheessa
auto oli vielä puhdas ja tuliterä,
rekisterikilpikin puuttui.
päivis: Näin kerran TV-dokumentin, jossa jostain sademetsän kätköistä vietiin perhe "sivistyksen" pariin ja tarkkailtiin heidän hämmennystään länsimaisen kulttuurin viidakossa. Perhe laitettiin tietysti ruokaostoksille marketiin ja teetätettiin muutakin yhtä hauskaa.

Tuo dokumentti muistui mieleeni, kun istuimme tänään autopesulassa. Vettä ruiskusi monesta suunnasta ja harjat pyörivät vimmatusti yli auton. Olisi ollut melkein hyvä syy pelätä, että laitteet rusentavat koko autoparan ja meidät sen mukana. Mitenkähän joku sellainen, joka olisi vaikka vähän puoliväkisin raahattu jostain eksoottisesta syrjäkylästä tänne Suomeen tai johonkin muuhun autoistettuun valtakuntaan, kokisi tuon saman? Luulen etteivät kaikki autokulttuurin kotkotuksiin sopeutuneetkaan mielellään istu auton sisällä odottamassa pesun päättymistä. Pesuhallin seinässä juuri niitä varten varmaan onkin varoitus, ettei autosta saa poistua kesken pesuohjelman. Moni saattaisi lähteä pakoon, ellei kyltti kieltäisi. Järki tietysti myös sanoo, ettei harjojen ja liuottimien sekaan ole hyvä rynnätä.

Suljetun paikan kammoisille ja kaikille muillekin autopesuloita kammoksuville on onneksi olemassa palvelu, jossa auton voi jättää osaaviin käsiin ja palata vartin tai puolen tunnin päästä hakemaan puhdistunut ajokki. Minäkin käytän sellaista palvelua silloin tällöin. Se tulee vain turhan kalliiksi, koska käyttämäni autopesula on suuren liikekeskuksen yhteydessä. Pesu vie oman aikansa ja sen ajan tietysti käyttää kauppoja kolutessa. Vaikka käsinpesu maksaa jopa vähemmän kuin konepesu, rahaa haaskaantuu sillä reissulla yleensä ostoksista riippuen nelin- tai viisinkertainen määrä. Usein sitä paitsi ihan turhaan tavaraan.

Ymmärrettävistä syistä autoja ei enää juurikaan pestä itse käsipelillä. Paitsi tietysti paikoissa, joissa sellaista self-service-palvelua on tarjolla. Ennen auton kurat luututtiin kotipihalla ja maa nieli pesuvedet ja pulverit. Pestiin varmaan vielä parikymmentä vuotta sitten kerrostalojen asfaltoiduilla parkkialueillakin, jos vain vettä oli jostain saatavilla. Onneksi ympäristömääräykset ja ymmärryksen lisääntyminen ovat tehneet stopin tuollaiselle aktiivisuudelle. Nyt autopesulat ovat ihan kiitettävästi laajentunut bisnesala. Niiden kannattavuudesta sen sijaan en osaa sanoa mitään varmaa. Jos jossain, niin pääkaupunkiseudulla kannattavuus lienee kuitenkin hyvä. Kun itse päädyin Keski-Suomesta Helsinkiin kymmenkunta vuotta sitten, yksi havaitsemani ero maaseutukaupungin ja pääkaupungin välillä oli autojen likaisuus. Kehä kolmosen eteläpuolella ajeltiin puhtailla autoilla, kotipuolessa hyvää tasoa oli vielä se, jos rekkarin pystyi lukemaan kuran alta.

Ei kommentteja: